25.5.10

18.11.09

Lahjakkaat harjoittelee


Syntymälahjakkuutta on jokaisella huippu-urheilijalla, mutta vain harvasta syntymälahjakkaasta tulee aikuisena erityislahjakkaita. Se vaatii harjoittelua, niin fyysistä, psyykkistä kuin sosiaalistakin.

Tätä Nuoren Suomen selvitystä myötäili jokainen puheenvuoro Nuori Suomi ry:n ja Olympiakomitean Lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa –seminaarissa, jonne toista sataa nuorisoliikunnan parissa toimivaa ihmistä oli kokoontunut keskustelemaan lahjakkuudesta.
- On aika uudistaa kulunut sanonta ”lahjattomat harjoittelee”. Nykyään se kuuluu ”lahjakkaat harjoittelee”,  Pasi Mäenpää Nuoresta Suomesta tiivisti.

Lahjakkaille geeneille voi tehdä paljon harjoittelemalla, sillä lapsella on paljon ”välimallin” lihassoluja. Oikeaoppinen treeni voi muuttaa solut nopeiksi, joita on ilmeisesti poikkeuksellisen paljon ainakin pikajuoksussa hämmästyttäneellä Jamaikan Usain Boltilla. Murrosikä tuo haasteen lahjakkuuden havaitsemiseksi, Suomen urheiluopiston lääkäriaseman johtaja Harri Hakkarainen muistuttaa.
- On mietitty, pitäisikö murrosiän poikia aiemmin saavuttavien tyttöjen harjoittelun alkaa kaksi vuotta aiemmin. Pojillakin saattaa olla 20-kertaisia eroja testosteroniarvoissaan samanikäisinä, Hakkarainen sanoo.

Näin samanlainen harjoittelu kehittää nuoria eri tavalla. Hitaasti kypsyvät, testituloksissa ikätovereilleen taipuvat nuoret voivat pudota kehitysjunasta tyystin, jos tuloksia ei uskalleta tarkkailla pidemmällä aikavälillä. Avainsanana on harjoitusvaste.
- Yksittäiset testit eivät ole tärkeitä lahjakkuusmittareita. Olisi parempi seurata, miten lihaksisto ottaa vastaan harjoitusta, Hakkarainen selventää.

Motivaatiotta ei pärjää



Sekä lahjakkuutta vuosia tutkinut kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä että jääkiekkomaajoukkueen entinen päävalmentaja Erkka Westerlund korostavat motivaation, innokkuuden tärkeyttä.
- NHL:n kykyjenetsijät painottavat nykyään luonnetta 50-prosenttisesti, Westerlund tietää.
Ilman motivaatiota ei ohjattujen harjoitusten ulkopuolinen harjoittelu innosta. Juuri se kuitenkin erottaa jyvät akanoista.
- Suurin osa harjoittelusta on tapahduttava omalla vapaa-ajalla, aika ohjatuissa harjoituksissa ei yksinkertaisesti riitä. Tässä on kehittämisen paikka liikuntakulttuurissamme, Manu Kangaspunta Nuoresta Suomesta kertaa yhdistyksen vuoden kestänyttä selvitystyötä.
Myös yksilöyttä on korostettava, jotta lahjakkuudet kehittyvät.
- Jokaisen persoonallinen tausta olisi hyväksyttävä sellaisenaan omana reittinä huipulle, Kangaspunta tähdentää.

Teksti: Jukka Auramies