02.03.10

Palloliitto rakentaa polkua ryhmäharjoittelusta kohti yksilöä

Kuinka valmentaa massasta lahjakkaita yksilöitä, löytää joukosta lahjakkaat ja keskittää heidän harjoittelunsa kehitystä vaativille osa-alueille?
 
Juniorivalmentajan tai -ohjaajan työ vaatii kaikkien aistien käyttöönoton lisäksi myös luonnetta.
"Ohjaajan tai valmentajan on oltava persoona, joka osaa antaa oikeita ohjeita, saa lapsen innostumaan ja pysymään lajin parissa", Palloliiton koulutuspäällikkö Kari Ukkonen linjaa.
 
Palloliiton uudessa strategiassa ryhmäkeskeistä valmennusta ollaan muokkaamassa entistä yksilökeskeisemmäksi. Pienessä maassamme ei ole varaa hukata yhtään lahjakasta nuorta jalkapalloilijaa.
"Tavoitteena on tehdä pelaajan polku, jossa tietyt asiat pitäisi osata tietyssä ikäryhmissä, 5­–8- tai 8–12 -vuotiaissa. Emme halua mennä siihen, että 7-9 -vuotiaille sanotaan, että toisesta tulee huippu ja toisesta ei. Silloin olisi pystyttävä määrittelemään yksilön liikkuvuuden ja pelikäsityksen myöhäisemmän vaiheen kehityspotentiaali, ja tarjota tytöille ja pojille mahdollisuus päästä huipulle. Se vaatii aikaa ja resursseja valmennustiimiltä", Ukkonen kertoo.

Resurssipula yksilöiden löytämiseksi haittaa etenkin pienempiä seuroja. Isompien seurojen talenttiakatemioissa on tehoa yksilölliseen harjoittamiseen, mutta pienten seurojen nuoria on turha rasittaa liian pitkillä harjoitusmatkoilla. Ukkosen mukaan ikäluokan parhaat olisi silti saatava nykyistä useammin yhteen jo 12-vuotiaina, kun nykyään piiricupit kokoavat nuoret 14-vuotiaina.
 "Itävallassa 10–12 -vuotiaat ovat kaksi kertaa ja 12–14 -vuotiaat neljä kertaa viikossa päivän yhdessä leirikeskuksissa harjoitellen ja teoriaa opiskellen. Tätä pitäisi tehdä, sitä alueellisemmin, mitä nuorempia pelaajat ovat", Ukkonen toteaa.
 

Yksilö kehittyy ajallaan

 
Taito, liikkuminen, energinen olemus, hyväntuulinen, jaksaa harjoitella. Näihin attribuutteihin Ukkonen keskittyisi juniorivalmentajana lahjakkuuksien löytämiseksi.
"Pitää osata arvioida, missä kehityksen vaiheessa kukin on, jotta pelaaja on sopivassa harjoitteluryhmässä. Vuoden aikana on annettava useasti yksilöllistä palautetta ja arvioitava, pureeko lisä- tai erikoisharjoittelu."
 
Henkinen valmennus on Ukkosen mielestä onnistunut, jos lapsi on kentällä innoissaan.
"Kun kehitytään maajoukkueikäiseksi, olisi paikallaan täsmäkoulutus, miten pelaaja jaksaa ja pärjää useamman päivän turnauksessa."
Tällöin voi lisätä myös harjoitteita kovassa paikassa pärjäämiseen.
"Harjoitus 0–2-tappiotilanteessa pelin viimeisellä 10 minuutilla, miten saadaan voittamisen mentaliteetti esiin", Ukkonen antaa esimerkin.
 

Kymppitonni ajoissa täyteen

 
Jos mielii tosissaan lajin eliittiin, Ukkonen nostaa esiin harjoitustuntien määrän, 10 000. Se vastaa kolmea tuntia päivässä yli yhdeksän vuoden ajan, joka päivä.
"Kun normit on täytetty, on helpommin valmennettavissa myöhemmällä iällä."

Lahjakkuuksia ei kannata heittää hukkaan 15 ikävuoden jälkeen.
"Scouttaamista tapahtuu ihan aikuisiälle asti. Moni nousee 19-vuotiaana maajoukkueeseen siirryttyään urheilulukioon ja tehokkaampaan harjoitteluryhmään. Vielä 17-vuotiaana lupauksia herättänyt voi jäädä omaan seuraansa eikä saa harjoitustunteja täyteen", Ukkonen muistuttaa.
 
Teksti: Jukka Auramies
 
Artikkelia voi lainata lähteen mainiten.